Tämä kevät tuo opiskeluissa melkoisen kiireen. Olisi niin paljon tehtävää ja tuntuu kuin aikaa ei olisi. Pitäisi niin moneen hommaan yhtä aikaa ratketa. Siivotakin tekisi mieli ja sen olen jo osittain aloittanut. Lähtee samalla kiertoon paljon tavaraa mitä ei oikeasti itse tarvitse. Mietinkin pitäisinkö kotikirppiksen kunhan tuota lunta joskus sulaisi pois... Saisi samalla ehkä myytyä ylimääräisiä huonekaluja, joita on tuonne autotalliin siunaantunut.

Pakkasetkin palasivat. Kyllä minun puolesta olisi voinut lauhemmat kelit jatkua. Tosin pakkanen takaa yleensä sen, ettei lunta ainakaan kovin paljoa sada. Lumi kun tuppaa jo tukkimaan kokomeidän pihan, on sitä niin paljon!

Tässä pakkasessa tuleekin väistämättä mieleen se että voisi lähteä jonnekin lämpimään. Tämä kevät vaan on niin kiireinen, ettei tästä minnekään kerkeä lähtemään. Taidankin varata ensi syksylle lomaa viikon ja koittaa sitten saada äkkilähdöllä reissun jonnekin. Minulle kun on sama minne päin sitä menee, kunhan vain siellä on lämmintä! Egypti olisi varmasti ollut vaihtoehtona, mutta tällä menolla sinne ei pääse vielä ensi syksynäkään! Toinen mielenkiintoinen paikka varmasti olisi Thaimaa. Ja vielä joskus elinaikana haluan käydä myös Japanissa. Mahdollisimman erilaisten kulttuurien näkeminen kun avaa mieltä ja ajattelua mukavasti. Ja kun minä juuri äsken kerkesin kirjoittaa ettei pakkasella sada lunta, niin juuri vilkaisin ikkunasta niin mitäs taivaalta tipahtelee, no lunta tietenkin!

Minulla on jonkinlainen ikäkriisi tai vastaava menossa. Tuntuu etten saa tehtyä yhtään mitään, vaikka todellisuudessa saan paljonkin. Ja samalla kaipaan entistä elämääni, nuoruutta ja huolettomuutta. Tämä varmaan kuuluu jokaisen ihmisen elämään, mutta silti mietin minne olen sen entisen elämän kadottanut. Olenko muuttunut tosissaan näin paljon viimeiseen viiteen vuoteen? Kai tämä on hyväksyttävä.